torstai 15. kesäkuuta 2017

Vantaanjoen Pitkäkoski: Kosken kuohuja, satumetsää sekä rattaillakin kuljettavia reittejä


Taukopaikka Pitkäkoskella Vantaan puolella

Keskuspuiston pohjoisessa päädyssä, Helsingin ja Vantaan rajalla, sijaitseva Pitkäkoski houkuttelee ulkoilualueineen niin kuntoilijoita kuin retkeilijöitäkin. Vantaanjokeen kuuluvalle Pitkäkoskelle pääsee kätevästi vaikka pyöräillen Keskuspuistoa pitkin. Julkisilla kulkuvälineillä matkustaa myös kävelymatkan päähän. 
Reittioppaassa määränpäänä voi käyttää Pitkäkosken majaa, jonka osoite on Kuninkaantammentie 19. Todelliseen luontoretkityyliin me siirryimme paikalle autolla, jonka jätimme Pitkäkosken majan parkkialueelle. Majalla on simppeli ja mukava kahvila ja parkkialueelta löytyy myös pari kelpoa bajamajaa. Kahvila on heinäkuussa lomien takia kiinni. Aukiolo sekä lisätiedot kannattaa tarkistaa Pitkäkosken majan  Facebook -sivuilta (Pitkäkosken ulkoilumaja).


Jalkauduimme maastoon päättömästi ja kuljimme alkuun pienempiä metsäpolkuja, koska emme heti bonganneet selkeää opastaulua koskenalueelle. Koska pienet jalat eivät välttämättä jaksa määräänsä enempää haahuilua, niin tässäpä vinkit muille retkeilijöille. Pitkäkosken molemmin puolin on luonnonsuojelualuetta, kaunista rauhoitettua rinnelehtoa. Vantaan kaupungin ympäristökeskuksen pdf-muotoisen oppaan alueesta voit ladata täältä. Opas kertoo tarkemmin alueen luonnosta ja sisältää myös kartan. 


Kierreltyämme ensin Pitkäskosken majan lähitienoota suuntasimme kosken Helsingin puoleiselle suojelualueelle. Majalta suoraan koskenrantaan kulkee pyörätie. Vaihtoehtoisesti luontopolulle päästäkseen voi harppoa parkkialueen poikki ja etuvasemmalla avautuvan niittyalueen halki. Pitkäkosken Helsingin puoleinen luonnonsuojelualue on kiinnostava mutta ei laaja. Luontopolulla on kohtia joista olisi hankala mennä rattaiden kanssa. Joenvartta seurailevan reitin lehtoluonto on rehevää ja runsaine kortteineen sekä sammaloituneine kantoineen jopa satumetsämäistä. Vehreyden keskellä, kosken kuohuja kuunnellessa, ei uskoisi olevansa Helsingissä.


Polulla kävellessämme näimme ruokailevan puukiipijäseurueen ja pienistä eläimistä innostunut tyttäremme löysi metsäsittiäisen. Sittiäinen ei jännittyneen toiveikkaasta houkuttelusta huolimatta tullut kädelle. Kuljettuamme kauniin metsän läpi, luonnonsuojelualueen raja tuli vastaan ja jatkoimme luontopolulta hetkeksi niittymaisemiin. Tytär katseli kukkia kun tepastelimme niittypolkua ensin eteenpäin ja sitten U-käännöksen jälkeen takaisinpäin. Koska Pitkäkosken ulkoilualueella on vain yksi ylikulku koskesta, varsinaista lenkkiä ei tule ja polun voi palata samaa reittiä takaisin.


Niittypyrähdyksen jälkeen suuntasimme kohti Pitkäkosken siltaa jonka ylitettyämme olimme jo Vantaan puolella ja päätimme pitää evästauon. Paikalla oli toinenkin perhe, mutta mahduimme kaikki hyvin ison pöydän ääreen. Syömisen lomassa saimme kuulla tarinan koskeen kenkänsä kastelleista koulupojista. Vesi virtaakin sillan kupeessa melko lähellä. Myös maa oli pitkään jatkuneiden sateiden jäljiltä kostea ja kevyemmin vaatetettu konttaava kuopuksemme pääsi kehnosti jaloittelemaan. Eväshetken jälkeen lähdimme tutkimaan Vantaan puolen jokivartta.  


Vantaan puolen luontopolku osoittautui täysin lastenvaunukelpoiseksi! Pitkäkosken majalta pääsee kulkemaan lähes koko Vantaan puolen suojelualueen mitan rattaita työnnellen. Päädyssä on ilmeisesti portaat vastassa. Me jatkoimme jokivarren ensimmäiselle taukopaikalle, joka on niin ikään lastenvaunukelpoinen näköalatasanne. Kosken kuohunta vei ajatukset arjen kiireistä. Jokunen muukin kulkija oli pysähtynyt kosken varrelle nauttimaan luonnonrauhasta. Koska kuopus alkoi olla jo tympiintynyt kantorinkkamatkailuun, käännyimme koskitasanteen jälkeen takaisin majan suuntaan. Paluumatkalla kannettiin ajoittain jo retkeilyn uuvuttamaa esikoistakin. Ulkoilma on parasta unilääkettä!


Pitkäkosken majaltapäin tultaessa suosittelisin ensin käyntiä Vantaan puolen suojelualueella ja sitten ehdottomasti piipahdusta myös Helsingin puolen lehtoon. Luontokokemus polkujen varrella on hyvin erilainen. Arvioisin että tällä suunnitelmalla ehtii vielä alle 3 tunnin nauttimaan pullakahvit Pitkäkosken majalla!




RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: Jokimaisemia sekä komeaa metsää Helsingin ja Vantaan rajalla
Reitin pituus: toiveiden mukaan
Retken kesto: 2 - 3 h evästauolla 
Vessa: Pitkäkosken majan bajamajat
Taukopaikka: Pöytäryhmä koskella sillan kupeessa, näköalatasanteet sekä Pitkäkosken maja
Lastenvaunukelpoinen: kyllä osittain

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti