sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Usminkallio ja lippaluola, sateisen syyspäivän ilo


Ei sade retkeä pahenna! Lapset jäivät tyytyväisenä mummolaan sisätiloihin leikkimään kun me isommat suuntasimme treffien verukkeella kohti sateista metsää, Usminkalliota ja paikalta löytyvää lippaluolaa. Kalliot oli toki nähtävä sekä ylhäältä että alhaalta ja retkellä vierähtikin lopulta kolmisen tuntia. Usminkallion lippaluola osoittautui jylhäksi näyksi metsän keskellä, eikä kallion päältä avautuvissa näköaloissakaan ollut valittamista. Oma reittimme lippaluolalle oli lapselliseen menoon optimoimaton, mutta ripauksella seikkailuhenkeä paikalle pääsee myös pienten kanssa. Poluilla on oltava kuitenkin varovainen, sillä niiltä löytyy jos jonkinmoista kuoppaa ja kivenkoloa johon varomaton saa nilkkansa nyrjäytettyä. 





Oikeaa reittiä luolalle saimme hiukan hakea, mutta kiire meillä ei ollut. Metsän keltainen kulta houkutti kulkijaa ja kävellessä mukaan tarttui risottoon mainiosti riittävä määrä kanttarelleja. Lähes koko retken ajan jatkunut sade ei satumetsäisissä maisemissa tunnelmia synkistänyt. Alkumatkasta kävelimme Hämeenlinnantien kupeessa ennen koukkaamista metsän siimekseen. Polkumme kulki  hyvän tovin 7-veljeksen vaellusreittiä. Syysmaisemat kutsuivat kuvaamaan, vaikka tälläkin kertaa kuvausvälineenä oli vain kännykkä. Vettä tuli välillä niin reippaasti että olin ihan tyytyväinen päätökseen jättää järkkäri kotiin. 







Lippaluolan lähestyessä edessämme aukesi sammaloitunut louhikko. Maasto oli melko hankalakulkuista ja kiipeäminen kallion kupeeseen olisi lasten kanssa jäänyt tekemättä. Nyt kiipesimme isojen lohkareiden lomasta ihailemaan kallioita lähempää. Hauskaa kyllä, tämä kannatti sillä eräänkin kielekkeen kupeesta löytyivät reissun ensimmäisen kanttarellit. Liekkö sade saanut veden entisestään virtaamaan, sillä kallioiden lähellä kulkeva oja oli muuttunut pieneksi joeksi. Jatkoimme matkaamme eteenpäin kallion ja ojan väliin jäävää kaistaletta pitkin, eikä aikaakaan kun massiivinen kallioseinämä lippaluolineen avautui näkökenttiimme. Vau! 



Lippaluolia pitäisi jokaisen käydä katsomassa. Valtavan kallion ja kivimassan juurella, sitä tuntee olevansa elämän ikiaikaisten perusasioiden äärellä. Lipan alla tulin miettineeksi sitä kaikkea, mistä vannoutuneiden cityvanhempien lapset jäävät paitsi. Luontokokemukset voivat kantaa koko elämän ja tarjota hyvät mahdollisuudet rentoutumiseen, jota mindfulness -nimelläkin kaupitellaan. 



Syksyä ja tunnelmaa. Sieniä ja sammalta. Pieniä polkuja. Kivisiä polkuja. Sadetta. Kaksi kylmää lihapiirakkaa. Sammalsydän lippaluolassa. Ja lopulta seikkailuhenkinen kiipeäminen Usminkallioiden huipulle. Näistä aineksista oli meidän metsätreffit tehty. Jatkettuamme lippaluolalta eteenpäin, kurki nousi lentoon läheisestä ojasta. Itse toki kuvasin keskellä polkua ammottavaa kuoppaa. Hieno kuoppa, mutta niin oli kuulemma kurkikin.


Lähdimme nousemaan kallioille helppoa rinnepolkua pitkin. Pyrkiessämme yhä ylöspäin törmäsimme  piikkilankaan. Sivummalla häämöttävälle autotien pätkälle kävelessämme selvisi että piikkilanka ympäröi armeijan tiluksia ja radiomastoa. Vaikka aidassa oli monta miehen mentävää aukkoa päätimme kuuliaisesti pysyä aidatun alueen ulkopuolella. Ulkopuolelta kiertäen päädyimme jyrkän seinämän reunalle. Korkeusero teki maisemista huikeat! Askeliaan sai varoa. Näimme pian peuran katselevan meitä piikkilangan kielletyltä puolelta. Kyllä täällä muutkin kulkevat, se näytti viestittävän. Lasten kanssa kallionreunusreitti olisi jäänyt kokeilematta, enkä sitä missään nimessä suosittelekaan. Reunalta etenimme kallion päälle ja siitä satunnaisia polkuja ja poluttomia alueita pitkin takaisin tuloreittimme varteen. Matkalla väistelimme useammat peuran terveiset ja keräilimme kanttarellisaaliiseen täydennystä. Onnistuneiden retkihetkien jälkeen meitä odotti lämmin sauna. Ihana syksy!







Tekemämme kartta kalliolle ja lippaluolalle löytyy ohesta. Mukana näkyy 7-veljeksen vaellusreitti (tummanpunainen) sekä kulkemamme matka (keltainen). Oikaisemalla luolalle löytyy varmasti helpompi reitti. Suuntaviivoina voi käyttää jokea sekä armeijan alueelle vievää tietä.






RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: Usminkallio lippaluolineen Hyvinkäällä n. 45 min päässä Helsingistä
Reitin pituus: 5 km
Retken kesto:  3 h
Vessa: (läheiset huoltoasemat)
Taukopaikka: luonnon luomat
Lastenvaunukelpoinen: ei
Eläinhavaintoja: kurki,peura



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti